Kummipoikamme tykkää kovasti paljon keltaisesta ja leijona kun on itsekin, niin ne ovat myös mieluisia.
Mittoja pyysin ja kova yritys oli tehdä sopiva paita, mutta poikahan kasvaa koko ajan... No, päälle meni ja päällä pysyi :) Hartia linja oli liian kapea ja hihat nippanappa riittävät. Mutta kuulemma, kun on keltainen, niin mikään "vika" ei haittaa!
Aikaansaannoksia
maanantai 24. helmikuuta 2014
Unisiepparit
Hus pois pahat unet! Intouduin tekemään unisiepparin, siinä sain hienosti ihanat riikinkukon sulat esille kaapin kätköistä.
Sulat on kerätty Eggenbergin linnan sisäpihalta pari vuotta sitten, siellä oli niitä runsaasti ja ne olivat niin ihanan värisiä, että halusin ne matkaani. Eggenbergin linna on Grazissa Itävallassa, jossa asuimme neljä kuukautta näissä maisemissa.
Myös poikani halusi tietenkin tehdä oman unisiepparinsa.
Vähän autoin toki, mutta itse neuloi tuon verkon ja valitsi värit, sulat, helmet ja vastasi taiteellisesta suunnittelusta. Ja siitähän tuli vielä hienompi kuin minun tekemästäni :) Mukana myös langolta saamiani sinisorsan sulkia.
Sulat on kerätty Eggenbergin linnan sisäpihalta pari vuotta sitten, siellä oli niitä runsaasti ja ne olivat niin ihanan värisiä, että halusin ne matkaani. Eggenbergin linna on Grazissa Itävallassa, jossa asuimme neljä kuukautta näissä maisemissa.
Myös poikani halusi tietenkin tehdä oman unisiepparinsa.
Vähän autoin toki, mutta itse neuloi tuon verkon ja valitsi värit, sulat, helmet ja vastasi taiteellisesta suunnittelusta. Ja siitähän tuli vielä hienompi kuin minun tekemästäni :) Mukana myös langolta saamiani sinisorsan sulkia.
BlissBird-mekkosta
Itselle tunikamekkosta ihanasta luomuisesta lintukankaasta.
Taskut leikkasin vain yhtenäisinä levennyksinä helmaan ja helman levenemään vyötäröltä (olis pitänyt leventää ylempää enempi eikä suorassa linjassa, ensi kerralla sitten). Mekosta tuli oikein kiva, vähän tiukahko. On se kumma, kun oikean kokoisen tekeminen on niiiin kovin haasteellista. Jos ei tule liian iso, niin sitten liian tiukka, muttei onneksi kuitenkaan liian pieni :)
Taskut leikkasin vain yhtenäisinä levennyksinä helmaan ja helman levenemään vyötäröltä (olis pitänyt leventää ylempää enempi eikä suorassa linjassa, ensi kerralla sitten). Mekosta tuli oikein kiva, vähän tiukahko. On se kumma, kun oikean kokoisen tekeminen on niiiin kovin haasteellista. Jos ei tule liian iso, niin sitten liian tiukka, muttei onneksi kuitenkaan liian pieni :)
Yöpuku
Akuuttiin yöpukutarpeeseen (edelliseen, pari vuotta vanhaan, oli jo pari kertaa ommeltu lisää pituutta ja paikattu reikiä) ompelin luomuisesta hirvikankaasta tossullisen kokopuvun.
Pojan omaa värivalintaa on vetoketjussa, punainen sopii joka paikkaan. Ja kiinteät sukkaosat on ehdoton suosikki yöpuvussa. Tulipa tähänkin sen verran kasvunvaraa (eli vähän oli ajatusvirhettä mittojen muokkauksessa), että menee pidempään käytössä. Hyvä niin :)
Pojan omaa värivalintaa on vetoketjussa, punainen sopii joka paikkaan. Ja kiinteät sukkaosat on ehdoton suosikki yöpuvussa. Tulipa tähänkin sen verran kasvunvaraa (eli vähän oli ajatusvirhettä mittojen muokkauksessa), että menee pidempään käytössä. Hyvä niin :)
Tossut kerhoon
Kerhoon tarvittiin tossut ja ne valmistuivat viimeisenä iltana nopsaan vanhalla kaavalla.
Pohja on nahkaa ja muu osa resoria.
Pohja on nahkaa ja muu osa resoria.
keskiviikko 18. joulukuuta 2013
Ompelun iloa
Ja taas on ompelukone hurissut. Selian ihanasta Metsänhenget-kankaasta valmistui paita, pojan itse valitsemista kuvista. Vihainen puu piti paitaan saada, vaikka se vähän pelottava onkin.
Kaulus se lörpöttää tässäkin paidassa (ei tullut ihan täydellistä siitä koirapaidan kaula-aukostakaan...). On ne kaula-aukot vaan aika haastavia. Paidasta tykkään kuitenkin kovasti paljon!
Itselleni tein paidan samaisesta Metsänhenget-kankaasta, mutta se on vielä keskeneräinen, kangasta kun oli niukalti, niin piti ja pitää vielä soveltaa. Jämäpaloista sain vielä söpöset taskut tunikaani, jonka kaula-aukosta tuli melko täydellinen, kun tein vaan, enkä liiemmin mittaillut tai miettinyt.
Tuota keltaista luomukangasta tilasin samalla, mutten mitenkään suunnitellut käyttäväni niitä yhdessä. Sopivat vaan niin täydellisesti yhteen, ettei voi muuta kuin olla kiitollinen tästä sattumasta ja hienoista paidoista.
Seuraavissa legginseissä menikin sitten moni juttu vähän sinnepäin... kangasta oli liian kapea palanen, mutta koska se on ribbikangasta, niin olisi saanut tehdä vielä kapeamman yläosasta (nyt siellä on haarassa lisäpalanen, ilmeisesti siis ilmankin olisi pärjätty)... vyötärökuminauha olisi saanut olla lyhyempi ja ommeltu kiinni ilman monenmonituista hyppytikkiä... ja lahkeidensuista tuli trumpettiversiot. Miten ihmeessä ribbikangasta pitäisi ommella niin, ettei se venähdä?
Mutta mikä tärkeintä, päällä kuitenkin kivat!
Kaulus se lörpöttää tässäkin paidassa (ei tullut ihan täydellistä siitä koirapaidan kaula-aukostakaan...). On ne kaula-aukot vaan aika haastavia. Paidasta tykkään kuitenkin kovasti paljon!
Itselleni tein paidan samaisesta Metsänhenget-kankaasta, mutta se on vielä keskeneräinen, kangasta kun oli niukalti, niin piti ja pitää vielä soveltaa. Jämäpaloista sain vielä söpöset taskut tunikaani, jonka kaula-aukosta tuli melko täydellinen, kun tein vaan, enkä liiemmin mittaillut tai miettinyt.
Tuota keltaista luomukangasta tilasin samalla, mutten mitenkään suunnitellut käyttäväni niitä yhdessä. Sopivat vaan niin täydellisesti yhteen, ettei voi muuta kuin olla kiitollinen tästä sattumasta ja hienoista paidoista.
Seuraavissa legginseissä menikin sitten moni juttu vähän sinnepäin... kangasta oli liian kapea palanen, mutta koska se on ribbikangasta, niin olisi saanut tehdä vielä kapeamman yläosasta (nyt siellä on haarassa lisäpalanen, ilmeisesti siis ilmankin olisi pärjätty)... vyötärökuminauha olisi saanut olla lyhyempi ja ommeltu kiinni ilman monenmonituista hyppytikkiä... ja lahkeidensuista tuli trumpettiversiot. Miten ihmeessä ribbikangasta pitäisi ommella niin, ettei se venähdä?
Mutta mikä tärkeintä, päällä kuitenkin kivat!
maanantai 16. joulukuuta 2013
Housua, paitaa ja leggareita
Pitkästä aikaa innostuin taas tilaamaan kankaita, pitäydyin luomulaadussa ja napsin alennuksista, löytyikin ihan mukavasti kaikenlaista. Sitten vaan ompelemaan vaatteita. Muutama kangas odottaa vielä saksimista, mutta valmistakin on jo tullut.
Ensin valmistui lapselle ihanat housut.
Sitten koirapaita.
Housut ovat sopivat, paidankin pitäisi olla, mutta sovitukseen asti ei vielä olla päästy. Tuossa kuvassakin näkyy, että kaulus lörpöttää ja sauma sisäpuolelta on ruma, mutta päällähän tuo varmasti on ihan täydellisen hieno :) Ja kankaat ovat lapsen itsensä valitsemia, mielipiteet olivat hyvin selvät.
Itselleni tein legginsit. Ihanat tuli.
Seuraavaksi tulossa olisi aivan ihanasta Selian metsänhenget-kankaasta paita molemmille, keltaista tunikaa itselleni ja lapsukaiselle poroyöpukua ja varmaan toiset housut raidasta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)